Vaihtuu ne ajatukset täälläkin kunhan osaat vetää oikeasta narusta. Eivat kaikki tämänikäiset etsi parisuhdetta. Eivätkä ole lesboja, mielisairaita tai tavaranlainaajia. Sen sijaan epäilen, että ystävyyttä etsivät tämänikäiset naiset ovat hyvin perinteisesti ajattelevia kotikeskeisiä ihmisiä noin pääosin, joten mitään yhteistä ei välttämättä löydy. Moni ikäihminen oikein kerskuu sillä, että ei ole missään tekemisissä internetin kanssa.

Kirjoittaminen tänne on kuulema riskaabelia hommaa. Vihan vallassa kirjoitettu on ja pysyy. Otin avioeron jälkeen Iltalehden sivuilta sähköpostikaverin ulkomailta. Rivien välistä kuitenkin melko nopeasti huomasin, että mies haki seuraa Suomesta. Siihen se kirjoittelu tyssäsi. Anonyymeillä palstoilla viihdyn parhaiten. Tämä ei sido mihinkään ja palautetta tulee rankalla kädellä. En ole herkkähipiäinen kirjoittaja. Katsoin äsken telkkarista Tanssii tähtien kanssa ja pidin ohjelmasta kovasti.

Tuokin ohjelma on saanut rankkaa kritiikkiä suomi Sureville löytyy seurakunnista sururyhmiä. Askel-lehti, ET-lehti ja moni muu lehti julkaisee kirjeenvaihtoilmoituksia palstoillaan.

Kyllä kirjeenvaihtokavereita löytyy, jos niitä kaipaa. Lehdet ovat päivittäin varoituksia netin vaaroista. Pedofiilit, murhaajat, ryöstäjät ja muut hirvitykset haravoivat täältä itselleen uhreja. Ihan hyvä vain, että varoittavat. Ellit-klubi jäi pari talvea sitten aikomuksen asteelle. Miksi ette voisi sopia tapaamisesta vaikka Kampin Rouge-kahvilaan. Sovitte jonkun kulmapöydän johonkin kellonaikaan. Työkaverini oli käynyt Tallinnassa.

Viru-hotelli on kuulema uusittu ja kaikki oli siellä halpaa. Mitäpä, jos palstan Ellit menette yhdessä päiväksi sinne ostoksille. Tämän jälkeen mummu kaveerasi oman siskonsa kanssa, mutta hänkin kuoli muutama vuosi sitten.

Nyt pariin vuoteen mummulla ei ole ollut yhtäkään kaveria ja itsekin seurallisena ihmisenä en voi olla ajattelematta hänen murhettaan päivittäin. Mummu ei ole niin sairas, että kotipalvelu tms kävisi katsomassa. Hänen poikansa vierailee joka viikko kerran, me lapsenlapset harvemmin, kun olemme eri paikkakunnilla. Mummu ei soittele, koska ei jotenkin pidä puhelimista. Kuvauspaikalle tarvittiin hierarkia, jotta asiat sujuisivat. Olisin melkeinpä menettänyt työskentelykyvyn, jos joku olisi koko ajan tullut puuttumaan yksityiskohtiin", Niskanen muistelee.

Lopullisesti Bandler ja Niskanen ajautuivat erimielisyyksiin, kun Donner ilmoitti ettei elokuvan leikkaus vastannut käsikirjoitusta ja sai niin ikään lopputulokseen tyytymättömän Bandlerin puolelleen.

Elokuva leikattiin uudelleen, mutta Bandler veti nimensä pois elokuvan alkuteksteistä jo Berliinin elokuvajuhlien esityskopiosta. Jäähyväisten monista naistekijöistä huolimatta lehdistö- ja kriitikkokirjoittelussa päällimmäiseksi nousi kuitenkin sen kuva suomenruotsalaisuudesta ja yläluokan elämästä sekä elokuvan suhde todelliseen elämään. Sen sijaan elokuvan lesbotematiikka ei kiinnostanut juuri ketään aikalaiskriitikoista. Ainoastaan Heikki Eteläpään Uudessa Suomessa Tyypillisempiä olivat sen sijaan sellaiset otsikot kuin Kainuun Sanomien "Tuija-Maija Niskanen ei kiellä: Jäähyväiset muistuttaa ehkä todellisuutta" Elokuvan lesbotematiikan ohittaminen oli toisaalta ymmärrettävää, sillä naisten välistä rakkautta koskettelevia kohtauksia on elokuvassa vain muutama, kun taas esimerkiksi Valerien suhdetta vanhempiinsa tai sisareensa pohditaan läpi elokuvan.

Naisten välistä suhdetta kuvataan kuitenkin melko suoraan neljässä kohtauksessa. Elokuvan ensimmäinen tapaaminen Valerien ja hänen rakastettunsa Kerstinin välillä tapahtuu Valerien vanhempien kotona pommitusten aikana. Naiset vaihtavat ihastuneita katseita, keskustelevat kiihkeästi ja päätyvät läheiseen ystävyyssuhteeseen.

Tilanteen intiimiyttä korostaa taustalla kumuava pommitus sekä naisten valinta jäädä kahden ja olla menemättä pommisuojaan. Kohtauksessa Valerie myös sytyttää hellästi Kerstinin savukkeen, ele, joka on totuttu näkemään elokuvissa useammin miehen ja naisen välisissä eroottissävyisissä kohtauksissa. Seuraava kohtaus on jo intiimimpi ja seksuaalisempi.

Valerie katsoo, kun Kerstin tanssii hänelle viettelevästi leikitellen. Tanssittuaan hän lankeaa Valerien jalkojen juureen ja asettaa päänsä tämän syliin. Kohtaus päättyy Valerien suudellessa Kerstinin otsaa. Kolmannessa kohtauksessa, jossa sekä Valerie että Kerstin ovat läsnä, isä kuulustelee Valerieta tämän Kerstinille kirjoittaman rakkauskirjeen vuoksi ja huomauttaa, ettei yhteiskunta hyväksy hänenkaltaisiaan.

Valerie erotetaan sisarestaan, jotta edes toisesta "tulisi normaali". Neljäs ja viimeinen kohtaus Valerien ja Kerstinin välillä tapahtuu teatterissa, jonne Kerstin tulee tapaamaan Valerieta ja kertomaan muun muassa intiimistä suhteestaan Valerien isään. Lesboutta esittävissä tai sivuavissa jaksoissa ei varsinaisesti puhuta ääneen lesboudesta, mutta se tulee kuitenkin esiin joko visuaalisesti hellyydenosoituksina, lempeinä katseidenvaihtoina tai ääniraidalla romanttisina musiikkivalintoina tai Valerien isän "äänekkäänä" lesbouden nimeämisen välttämisenä, kun hän puhuu halveksivalla ja inhon sävyttämällä äänellä "sinunlaisista" tai "tuollaisista", joita "mikään yhteiskunta ei suvaitse".

Vaikka julkisuus ei tuonutkaan esiin elokuvan lesboteemaa, Jäähyväiset saavutti nopeasti maineen lesboelokuvana. Elokuvaa esitettiin luvun alussa silloin yleistyneissä naiskulttuurin tapahtumissa ja myöhemmin lukuisissa lesbotilaisuuksissa. Jäähyväiset kiersi luvulle asti erilaisilla lesbo- ja homoelokuvan festivaaleilla niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Haastateltavieni mukaan elokuvan televisioesityksen MTV-2 Lesbokulttuuria ei silloin Suomessa ollut ollenkaan ja siksipä naiskulttuurista tuli henkireikä.

Menin katsomaan Jäähyväiset -elokuvaa pikemminkin sen naisohjaajan ja naispäähenkilön takia, enkä ehkä tiennytkään, että elokuvassa oli jotain 'lesboa'.

Olen muistaakseni nähnyt Jäähyväiset -elokuvan kaksi kertaa. Toisen kerran näin sen jossakin lesbotapahtumassa tai Järjestäytyneempi lesbokulttuuri [1] alkoi vähitellen tulla Suomeen itse asiassa samoihin aikoihin kuin Jäähyväiset sai ensi-iltansa, mikä vain lisäsi elokuvan kiinnostavuutta ja julkisuutta lesbopiireissä.

Suomalaisille lesboille ei ollut edes luvulle tultaessa juurikaan tarjolla lesboutta käsitteleviä kulttuurituotteita ja taideteoksia. Jäähyväisten lisäksi luvulla tosin ilmestyi joitain lesboaiheisia teoksia, kuten Pirkko Saision romaani Kainin tytär ja Tiina Lindforsin Helsingin juhlaviikoille tekemä tanssiteos Olennainen , joka kertoo kahden naisen suhteesta.

Jäähyväisillä oli erityisarvoa nimenomaan suomalaisille lesboille, koska se oli suomalaisen ohjaajan elokuva ja kertoi yhä elävästä suomalaisesta kulttuuripersoonasta, jonka biseksuaalisuus oli tunnettu asia. Vivica Bandlerin osuus Jäähyväisten käsikirjoituksen taustalla ja tieto siitä, että elokuva perustui hänen elämäänsä, oli monille lesbokatsojille syy katsoa elokuva.

Elokuvan Bandler-yhteys tuli katsojien tietoon paitsi tiedotusvälineiden kautta myös lesboystävien välityksellä. Kun tiedotusvälineet kertoivat elokuvan todellisuustaustasta, lesbopiireissä kulki tieto Bandlerin biseksuaalisuudesta. Ajatus siitä, että närkästyksen takana ehkä oli elokuvan avoin lesbouden käsittely, oli ärsyttävä. Tietoisuus arvovaltaisen suomalaisen julkisuuden henkilön biseksuaalisuudesta ja mahdollisuus nähdä hänen elämänsä valkokankaalla houkutteli, ja lesbo- sekä bi-katsojat antoivat mielellään elokuvalle uusia tulkintoja ja sen henkilöille erilaisia kohtaloita sen mukaan, mitä he tiesivät tai luulivat tietävänsä Bandlerin elämänvaiheista.

Esimerkiksi osa lesbokatsojista vahvisti elokuvan katsomiskokemustaan vielä jälkeenpäin Bandlerin Vastaanottaja tuntematon -kirjan kautta: Tämä näkyi myös Valeriessa", pohti vuotias lesbo. Osa lesbokatsojista muun muassa lohduttautui sillä, että vaikka elokuvan Valerien naissuhteet eivät oikein onnistuneetkaan, "todellisuudessa" ne olivat kuitenkin kukoistaneet.

Varsinkin kun en ole Trans-henkilö millään vertaa, mikä saattaisi olla monen ulkopuolisen ensimmäinen ajatus yhdistäessään sanan "isi" naiseen. Lapsen hankinta on siis vielä mietintä vaiheessa, joten kiirettä tällä ei ole. Like A needle In A haystack.. Mut pakko kokeilla löytäisinkö sut näin Istuskelin puoli kahden aikaan yöllä siinä keskustorin penkillä kun tulit kysyyn et onks mulla kaikki hyvin.. Tarjosit tupakan ja kerroit olevas matkalla baariin Kerroit myös mistä sut saattaa löytää jos haluan nähdä sut uudestaan..

Sä jäit mun mieleen ja mietinkin et jos tavoittaisin sut näin niin voitais sopia joku päivä jolloin suhun varmasti siellä sun kanta baarissa voisin törmätä Etsi Toggle navigation Valikko. Keskustelu24 Ryhmät Lesbo, gay, bi ja trans Lesbot Aseksuaalisuus? Mitä mieltä on lesbot tällaisesta tapauksesta: Päälle parikymppisenä suudellut naisen kanssa, mutta se ei mennyt pidemmälle.

Sitten seurustellut tiiviisti poikamaisen naisen kanssa vuotta, seksi sujunut varsinkin aluksi, suhde ollut tiivis mutta ei niinkään romanttinen vaan pikemminkin kaverihenkinen, kokeilunhaluinen ja nykyään asuu hänen kanssaan saman katon alla erittäin hyvinä ja läheisinä ystävinä ja vahva sidos edelleen heidän välillä siinä mielessä, että esim.

Jossain välissä tuon suhteen sisällä tapaillut lyhyen aikaa toista poikamaista naista, nauttinut halailuista, pusuiluista, mutta kun tosi paikka olisi tullut, ei tuntunut hyvältä mennä "loppuun asti". Ja kaiken kaikkiaan kokee aina silloin tällöin yksipuolisia sala-ihastumisia, jotka tulevat uniin asti, naisia kohtaan, joista ensin on suhteellisen varma, että hekin voisivat olla kiinnostuneita samasta sukupuolesta mutta aina lopulta selviääkin että kyseessä oli pelkkää toiveajattelua, heteroita kaikki tyynni.

Miehen kanssa siis tämä ei ole koskaan seurustellut eikä juurikaan ollut missään muussakaan tekemisissä, ei ole ollut mitään kiinnostusta siihen suuntaan, tosin nykyään aikuistuttuaan hieman teinivuosista voisi kuvitella ystävystyvänsä miesten kanssa. On myös kyseessä herkkä yksilö, johon saattaa vaikuttaa yhteiskunnan seksuaalispainotteinen kulttuuri, voisiko siitä seurata vastareaktio seksille?

Ymmärrän toki, että ihmisellä on erilaisia vaiheita elämässään, ei aina voi olla niin kiinnostunut seksistä. Mutta kun tarkemmin ajattelen, en tiedä olenko siitä koskaan ollut niin kovin kiinnostunut lukuunottamatta ensimmäisiä kertoja kun halusi kovasti kokeilla ja toteuttaa sitä mitä meille joka tuutista muutenkin tungetaan ja aivopestään tietynlaiseen käsitykseen siitä millaista on naistenvälinen normaali seksielämä.

Ehkä tuo oli voimakkaasti sanottu, mutta kuitenkin. Baarielämä ei ole koskaan kiinnostanut ulostulon alkuaikoja lukuunottamatta.

Kirjeenvaihto suomi lesbot -

Nämä identifioituvat men that have sex with men MSM -kategoriaan ja ovat usein myös heteroseksuaalissa suhteissa. Kun esimerkiksi Vivica Bandler ja hänen taustansa von Frenckellin vaikuttajasuvun edustajana kiinnosti julkisuutta, lesbokatsojille tärkeää oli yksityishenkilö Bandler ja hänen intiimi henkilöhistoriansa. Alin muistot pulpahtavat esiin unissa.

Pelkäsin omia tulevia katkeria tappioita ei välttämättä rakkaussuhteissa, vaan elämässä ylipäänsä. Vastaanottaja tuntemattomassa Bandier kirjoittaa, kuinka hän tapasi Janssonin, kun kumpikin olivat vuotiaita. Jansson antoi Bandlerille rohkeutta tulla taiteilijaksi ja Bandler antoi Janssonille rohkeutta kehittyä ihmisenä. Olinhan niin äärettömän onnellinen siitä, että olin nähnyt valkokankaalla elävien ihmisten esittämänä jotain sellaista, mitä olin aina tuntenut mutta mille en ollut saanut missään vastakaikua.

Suomessa Jäähyväiset sai vajaat 20 katsojaa, ja vuoden katsojatilastoissa elokuva sijoittui Muutoin luvun valkokankaat olivat kotimaisen elokuvan suhteen lähinnä Uuno Turhapuro -elokuvien valtakuntaa.

Pitkäikäisen ja laajalevikkisen Jäähyväisistä teki sen lähes vuotinen kierto ulkomaisilla festivaaleilla, joille sitä pyydettiin erityisesti nais- ja lesboteemansa ansiosta koko luvun ja vielä luvun alussa. Vaikka suomalainen kritiikki tai elokuvasta jaettu julkisuusmateriaali ei Jäähyväisten lesboteemoista puhunut, niin London Film Festivalin skandinaavisen elokuvan sarjassa näytetty Jäähyväiset esiteltiin festivaalin katalogissa lesboteemoja sisältävänä: Suomen elokuva-arkiston kansainvälistä kulttuurivaihtoa hoitavan Satu Laaksosen mukaan Jäähyväiset kuului luvulla arkiston kansainvälisesti suosituimpiin elokuviin.

Eniten elokuvaa tiedustelivat lesbo- ja homoelokuvan festivaalit. Tuija-Maija Niskanen ei ollut missään vaiheessa tietoisesti tehnyt Jäähyväisistä lesbokuvausta. Hän muistaa kuitenkin hyvin, että varsinkin Amerikassa elokuvan lesbotematiikka nousi esiin yleisökeskusteluissa, ja joskus se herätti kuumiakin tunteita.

Eräässäkin keskustelutilaisuudessa Niskaselta kysyttiin avoimesti, onko hänen elokuvansa taustalla myös omia henkilökohtaisia kokemuksia. Kun Niskanen kielsi ja alkoi selittää, miten hän oli ajatellut miehen ja naisen välistä tunnetta rakkauskohtauksia kuvatessaan, "niin ainakin kymmenen naista nousi ja poistui salista".

Jäähyväiset on kiinnostava tapaus suomalaisen tai suomalais-ruotsalaisen elokuvan historiassa, koska sillä on ollut poikkeuksellisen pitkä elämänkaari. Suurin osa elokuvista elää aikansa ensi-iltakierroksella, päätyy mahdollisesti videolle ja esitetään lopuksi televisiossa.

Jäähyväiset sai erityisyleisönsä kautta lähes 15 vuoden aikana harvinaisen monta innostunutta vastaanottoa lukuisissa erilaisissa tilaisuuksissa. Jäähyväisten lesbokatsojien kommentit kertovat, miten voimakkaasti elokuvan merkitykset syntyvät vastaanotossa. Kun niitä vertaa Jäähyväisten vastaanottoon lehdistössä, huomaa selkeästi, että elokuvalla voi olla yhtä monta tarinaa kerrottavanaan kuin sillä on tulkitsijoitakin.

Elokuva voi olla osa sosiaalista kokemusta, jossa luodaan yhteenkuuluvuutta ja vahvistetaan omaa identiteettiä. Kun esimerkiksi Vivica Bandler ja hänen taustansa von Frenckellin vaikuttajasuvun edustajana kiinnosti julkisuutta, lesbokatsojille tärkeää oli yksityishenkilö Bandler ja hänen intiimi henkilöhistoriansa.

Valerista ja Bandlerista tämän esikuvana tulijoillekin itseään etsiville lesboille vertailukohtia, johon he testasivat omia tuntemuksiaan. Katsojat samastuivat Jäähyväisiin myös siten, että elokuva alkoi edustaa lesbojen kokemusta. Näin elokuvalle syntyi maine, joka vain vahvistui elokuvan kiertäessä tilaisuudesta toiseen tämän maineen perusteella. Essee on julkaistu alunperin vuonna ilmestyneessä Suomen kansallisfilmografian osassa 9. Ryhmän ensimmäinen lehti Leila-Sanomat ilmestyi jo edellisenä vuonna.

Sen edeltäjänä voidaan pitää Setan naisten pari kertaa ilmestynyttä Pärrää ja seuraajana Torajyvää. Syksyllä alkoi Naisliitto Unionissa lesbolaisuutta käsittelevä keskustelufoorumi "Torstai-Akanat", jota pian alettiin kutsua nimellä Akana-makasiini.

Lesbotutkimusverkosto puolestaan sai alkunsa keväällä Katsauksia elävän kuvan erittelyyn ja tulkintaan. Satu Laaksosen Jäähyväisten kansainväliseen levitykseen liittyvä kirjeenvaihto.

Haastattelija Hanna Kangasniemi vuosina — Tuija-Maija Niskanen haastattelu Helsingissä Nauha ja sen puhtaaksikirjoitettu ja tarkistettu versio Kangasniemen hallussa.

Vivica Bandlerin puhelinhaastattelu Bandlerin tarkastama, puhtaaksikirjoitettu haastattelu Kangasniemen hallussa. Etusivu Info Suomen kansallisfilmografia Elokuvat Tiedonkeruu. Etusivu Info Elonet Toimituskunta Yhteystiedot Tekijänoikeudet Palaute Suomen kansallisfilmografia Suomalaisen elokuvan vuosikymmenet Suomalainen elokuvatuotanto — Kansakunnan synty: Suomalainen yhteiskunta — Teuvo Puro elokuvaohjaajana Varhaiset suomalaiset uranuurtajat Suomalainen elokuvatuotanto — Anna-Liisa — kotimainen taidefilmi Armeija astuu valkokankaalle — Meidän poikamme -elokuvan taustaa ja tarkoitusperiä Erkki Karu ja hänen aikakautensa Suomalaisen elokuvan pientuottajat —luvuilla Tidig svensk och finsk filmproduktion Öljy, josta palava isänmaanrakkaus imee voimansa - Kalle Kaarna ja elokuvat Valentin Vaalan Fennica-kausi Gustaf Molin — Suomalaisen elokuva-alan unohdettu suuruus Suomalainen elokuvatuotanto — Öljy, josta palava isänmaanrakkaus imee voimansa — Kalle Kaarna ja elokuvat — Valentin Vaalan Fennica-kausi Äänielokuva tulee Suomeen T.

Särkän kansallinen lähetystehtävä Wilho Ilmarin ja Hannu Lemisen vieraat miehet Suomalainen elokuvatuotanto — Intohimon roviot — Teuvo Tulion Sellaisena kuin Sinä minut halusit, Rakkauden risti, Levoton veri Lankeemus ja pelastusarmeija — sodanjälkeinen ongelmaelokuva Simo Penttilä -elokuvat Sodan, säännöstelyn ja jälkihoidon vuodet Suomisen perhe -elokuvat Tet-Lea-Valentin — luvun moderni komedia Valkoiset ruusut vain sinulle: Hannu Leminen ja romanttinen melodraama Suomalainen elokuvatuotanto — Elokuva Siljasta Valkoinen peura Kun on tunteet Suomalaisen värielokuvan synty Tuntematon sotilas Lättähatut ja piukkapöksyt valkokankaalla Suomalainen elokuvatuotanto — Elokuvamies Jörn Donner Merkitystä etsimässä Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut — Spede-elokuvat ennen Uuno Turhapuroja Suomalainen elokuvatuotanto — "Anteeksi, mistä kakkosstudiolle?

Jos luvun suomalaisen elokuvan huippuja kartoitettaisiin ulkomaisen kiinnostuksen perusteella, Tuija-Maija Niskasen Jäähyväiset Avskedet sijoittuisi kilpailussa hyvin.

Jäähyväiset ei ollut erityinen arvostelu- tai yleisömenestys sen enempää koti- kuin ulkomaillakaan, mutta se oli yksi eniten ja pisimpään kansainvälisillä festivaaleilla ja tapahtumissa kiertäneitä luvun pitkiä kotimaisia elokuvia.

Olemuksellasi tai olinpaikallasi ei oo väliä. Oon viettänyt välivuotta ja tänä keväänä hain opiskelemaan filosofiaa Tampereen ja Jyväskylän yliopistoon. Pääsykokeiden tuloksia saa vielä reilun viikon verran jännittää. Filosofia siis kiinnostaa ja yleensäkin kaikenlainen syvällinen pohdinta elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta.

Oon myös hurahtanut jollain tasolla politiikkaan ja muihin yhteiskunnallisiin asioihin. Poliittiselta vakaumukseltani oon vihervassari mielensäpahoittaja isäm maam petturi. Jos siis mädätys ei kiinnosta, niin suosittelen siirtymään eteenpäin. Luonteeltani oon jostain introvertin ja ekstrovertin välimaastosta. Tykkään siis sosialisoitu, mutta oma rauha on myös mukavaa. Oon myös melko avoin, luotettava ja hyvä kuuntelija.

Oon myös aika herkkä. Huumorintajua toki löytyy keneltäpä ei ja se on toisinaan melko sarkasmin täyteistä. Päihteitä en käytä, mutta en myöskään koe tarvetta moralisoida toisenlaisia elämäntapoja. Vapaa-ajalla oleilen pääasiassa koneella seikkaillen Youtuben ihmeellisessä maailmassa, pelaten videopelejä tai katsoen animea.

Toisinaan tulee myös luettua kirjoja tai, jos mahdollista, pelattua lautapelejä. Ole toki yhteyksissä, jos et säikähtänyt.

Täällä olisi siis aika yksinäinen ja hiljaisemman puoleinen vuotias komea nuori mies Lohjalta etsimässä seuraa samantyyppisestä naisesta. Mielellään sellaista seuraa jota pystyy tavatakkin jossain kohtaa leffan tai vaikka frisbeegolfin parissa.

Olen siis luonteeltani mukava, rauhallinen, luotettava ja toisinaan hauska mutta aika hiljainen ja ujo tietyissä tilanteissa ujous näkyy oikeestaan enemmän ryhmissä, ei niinkään kahden. Syvällä sisällä on sporttinen sielu eli nautin liikunnasta kaikissa muodoissa.

Sen suurempia kriteerejä ei ole kunhan olet perus mukava ja kunnioitat kaikenlaisia ihmisiä. Jos tämmöinen sopiva ihmenainen tulee vastaan niin olisi kiva jos kaveruus kehittyisi joksikin muuksi eli avoimin mielin kuitenkin liikkeellä.

Vapaa ajalla pelit ovat suurena intohimona ja lähinnä PC: Koneella istumisen vastapainoksi olisi kiva saada seuraa erilaisiin lajeihin eli otan haasteita vastaan. Katson myös jonkin verran animesarjoja action vaikka en suurin otaku olekkaan. Leipominen on myös mukavaa varsinkin silloin kun saa aikaan jotain syöntikelpoista.

Jos vähääkään epäilet että kiinnostaisi tutustua paremmin niin laita rohkeesti viestiä, vastaan varmasti. Moikka, täällä on 22v neiti pääkaupunkiseudulta, joka etsii kavereita tosi tarkoituksella. Moikka, Olen 13v poika Jyväskylästä ja etsin tyttöystävää. Oon ihan hyvän näköinen ja harrastan paljon urheilua. Oon kyllästynyt tyttöihin joita ujostuttaa puhua mistään mielenkiintosesta.

Olis kiva jos oisit about mun ikänen tai vähän nuorempi. Voisit myös asua Jyväskylän lähellä, mut se ei oo niin tärkeetä.

Aina voidaan puhua vaan spostilla. Jos yhtään kiinnostaa niin pistä sähköpostia: Olen karvan alle kolmekymppinen musiikinystävä Etelä-Karjalasta.

Toivoisin löytäväni ystäviä joiden kanssa ihmetellä ja pohtia maailmaa ja elämää alkuun vaikkapa perikarjalaisen päiväkahvittelun merkeissä. En ole kovin uskaltava ja toiminnallinen tyyppi, varmaankin tämän takia omanikäisiin tutustuminen on ollut aina hieman hankalaa. Olen kiinnostunut popkulttuurin historiasta ja muita yhtälailla intoilevia tyyppejä on vaikea löytää mukaan kirppareiden rockpop-vinyylikokoelmia koluamaan.

Mielipuuhaani ovat varmaankin listojen tekeminen milloin mistäkin aiheesta, kodinsisustelu vanhoilla esineillä, ruhoittavien kakunkuorrutusvideoiden katsominen ja kaikenlainen yhteiskunnallinen pohdinta. Ihan oluttuopposen kera legendaaristen soolojen fiilistelyäkin tulee harrastettua, tosin harvemmin enää nykyään. Opiskelen ja yritän kehittää itseäni teknisellä ja henkiselläkin puolella. Opettelen myös pikkuhiljaa pitämään liikunnasta.

Otsikossa etsitään rokkiveljiä mutta tarkennetakoon ettei ystävän sukupuolella ole merkitystä. Eikä sen puoleen iälläkään. Olen aina toivonut elämääni viisasta, turvallista ja mukavaa vanhempaa sisarusta kanssani levyjä kuuntelemaan, opastamaan, intoilemaan ja vaikka räkäistä ukulelepunkbändiä perustamaan. Täytyy myös tunnustaa että jokunen orastava ystävyyssuhde on katkennut joitain vuosia sitten omaan passiivisuuteeni.

Olen oppinut itsestäni sen verran, etten enää kestä ihmisiä jotka yrittävät asettaa ystävyydelleni ehtoja. Ihan liian kilttinä ihmisenä olen aina antanut aikaani toisille.

Nykyinen varovaisuuteni ja passiivisuuteeni lienee vastareaktio aiempiin kokemuksiini eikä suinkaan vähennä yksinäisyydentunnetta. Siis jos olet vaikkapa Lappeenrannan suunnalla elelevä mietiskelijä ja havaitset kirjoituksessani jotain järkeä tai samaistumispintaa niin kirjoita minulle osoitteeseen: Olen vuotias ulkomaalaistaustainen mies joka asustelee Lahdessa ja etsisin itselleni kavereita vapaa-ajan viettoon tästä lähistöltä.

Extempore ideoista, video-peleistä, urheilusta, vkl bilettämisestä jne. Joku laskee hänen housunsa, toinen työntää sormen pyllynreikään. Koulun vessassa, suljettujen ovien takana. Koulua pitää vaihtaa joka vuosi. Isommat pojat löytävät hänet. Mutta hän jää kiinni. Tavastaan kantaa laukkua käsivarrellaan, kuin naiset.

Muisto koulun vessasta nousee mieleen Suomessakin. Vastaanottokeskuksessakaan Ali ei pysty käymään isoissa miestenhuoneissa. Hän valitsee lukittavan wc-kopin. Suomessa se on helppoa, Iranissa ei. Iranissa on kuollut vuoden islamilaisen vallankumouksen jälkeen yli 4 homoseksuaalia. Alin kotimaa on yksi seitsemästä maailman maasta, jossa seksuaalinen suuntautuminen voi johtaa kuolemanrangaistukseen.

Sekään ei vielä takaa Alille turvapaikkaa Euroopasta. Homoseksuaalisuus on rikos 75 maassa. Silti miesten välistä seksiä saatetaan harrastaa salaa, koska naisten on oltava koskemattomia avioliittoon mennessään.

Turvapaikanhakijoita, jotka pakenevat kotimaistaan seksuaalisen suuntaumisensa vuoksi, on Suomessa useita kymmeniä, jopa satoja, arvioi Hesetan Aaro Horsma.

Tarkkoja lukuja ei ole, koska asiaa ei salassapitosyistä tilastoida. Euroopassa tilastoja löytyy vain kahdesta maasta. Belgiassa turvapaikanhakijoista 3,5 prosenttia kuului muutama vuosi sitten seksuaalivähemmistöihin, Norjassa 0,11 prosenttia.

Suomen maahanmuuttoviranomaisten pari vuotta sitten julkaisemassa taustamuistiossa käytiin läpi 22 homoseksuaaleille tehtyä turvapaikkapäätöstä, niistä puolet oli hylättyjä. Ihmisiä käännytettiin jopa sellaisiin maihin, joissa homoseksuaalisuus on rikos. Olennaista turvapaikan saamisessa on perusteltu vainon pelko kotimaassa. Turvapaikkoja on myönnetty myös heteroseksuaalisille ihmisille, joita on vainottu ja kiusattu siksi, että heidät on leimattu homoiksi kotimaissaan.

Pako vainon kynsistä voi tulla kalliiksi, sekä taloudellisesti että ihmissuhteissa. On hikinen yö päiväntasaajalla. Moottoripyörien jyrinä kuuluu oven takaa.

Bileet loppuvat kuin veitsellä leikaten. Huligaanit ovat saaneet vihiä naisista. He tarvitsevat opetuksen, Risa hakataan sairaalakuntoon. Miehet sanovat, että seuraavalla kerralla hänet silvottaisiin. Kaiken jälkeen Risan perhe osoittaa tyttärelleen ovea. Riitti, että hän jäi kiinni lesbojen seurassa.

Matka Ugandasta Suomeen maksoi pienen omaisuuden. Risa maksoi sen mukisematta. Moottoripyörämiehet aiheuttivat vammat, joita on hoidettu vielä Suomessa. Ugandassa Risan kohtalotoverit ovat lainsuojattomia. Patriarkaalisessa maassa on oltava nainen tai mies, ei mitään siltä väliltä.

Sen paremmin muslimi kuin krisitittykään ei voi toteuttaaa seksuaali-identiteettiään vapaasti, nainen vielä vähemmän kuin mies. Jos nainen ei saa miestä, hän voi joutua jalkavaimoksi, toiseksi tai kolmanneksi. Sitä Risa ei halunnut. Ei nyt eikä silloin. Olemme perimmäisten kysymysten äärellä: Hän työntää sen mahdollisuuden mielestään, elämä on yhden kortin varassa.

Kotimaan vihamieliseen ilmapiiriin ei ole paluuta. Ja he ovat tosissaan. Mutta Helsingissä on kesä, pohjoinen aurinko on kirkas. Risa ja Ali ovat oikeastaan onnekkaita.

Joka kerta kun vastaanottokeskuksen ovi sulkeutuu, he saavat hengittää vapaasti pääkaupungin sateenkaaren väristä ilmaa. Maakunnissa homo-, lesbo,- tai transsukupuolisten turvapaikanhakijoiden tilanne on ongelmallisempi.

Siellä ei ole ryhmiä, ei vertaistukea. Siellä voi joutua maalitauluksi. Ali kertoo yrittäneensä itsemurhaa vuotiaana. Lääkkeitä sai teheranilaisista apteekeista helposti. Hän istuu nyt hiljaa pehmeällä sohvalla. Entäpä jos Suomi pettää ja käteen jää kielteinen päätös? Ali ei aio luovuttaa, hän on vihdoin paratiisiin porteilla.

Itsevarmasti kuin kuka tahansa nuori mies elämänsä keväässä. Ei vilkuile taakseen, vaan kantaa laukkuaan pää pystyssä. Ei vaikka sillat palavat. Juttua varten on haastateltu Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikössä tulosalueen johtajana työskentelevää Olli Snellmania sekä tutkija Outi Lepolaa, joka on koostanut Suomen osuuden eurooppalaiseen raporttiin Homofobiaa paossa.

Tunnelma vastaanottokeskuksissa hyvä — odottaminen ja kielteiset päätökset rassaavat Oleskelulupa on Zaidille koko elämä — "Tämä on kuin jotain taivaasta"

2 People reacted on this

Leave a Reply:

Your email address will not be published. Required fields are marked *